Emilyn ja Vilman vauhdikas päivä

Tiistaina oli pakkasta melko sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähän. Minun teki niin kovasti mieli mennä Vilman kanssa läheiselle pellolle laukkailemaan.
Saavuin Suburbaniin mukavasti mopollani, vaikka ajelinkin erittäin hiljaa jäisten teiden takia. Ajelin parkkipaikalle ja jätin mopon siihen odottelemaan.

Tallustin karsinatallia kohden hitain askelin, paksut talvivaatteet kun hankaloittivat liikkumista. Tallissa oli lämmin, ja menin Vilman karsinalle. Siellähän tamma makoilikin lämpimän fleeceloimen suojissa.
Menin hiljaa karsinaan, ja kyykistyin silittämään rakkaan tammani päätä. "Mennäänkö tänää pellolle kiihdyttelemään?" kysyin Vilmalta. Tamma vain roikotti rennosti korviaan, ja hiljentyminen on myöntymisen merkki.

Jätin Vilman vielä torkkumaan, ja kävelin varastopäätyyn, jonne olin sijoittanu Vilman kamat, jotta ne olivat lähellä. Otin harjapakin käteeni, ja vein Vilman karsinalle. Sitten palasin vielä hakemaan satulaa, suitsia, sekä rintaremmi-martingaaliyhdistelmän. Kun palasin jälleen Vilman luo, tamma oli jo pystyssä ja korvat hörössä. "Taisit tosiaan tykätä ideasta lähteä pellolle?" naurahdin Vilmalle. Menin Vilman karsinaan juuri kun tallin ovi kävi. Katsahdin ovelle ja huomasin että tulija oli Chewy
"Moi", sanoin hänelle ja taisin hieman epäkohteliaastikkin mennä Vilman luo ennenkuin Chewy ehti vastata. "Moi vaan", tämä vastasi kun olin riisumassa Vilman loimea.
Emme oikeastaan tunteneet toisiamme, kuin että tiesin että Chewy omisti Rinan.

Aloitin sitten harjaamaan Vilmaa, ja Chewykin meni harjaamaan Rinaa. Juttelin Vilmalle välillä, ja tyrkin sitä kun vaihdoin harjauspuolta. Vilma oli jo pirteänä ja steppaili innoissaan kun puhdistin kavioita. Ärähdinkin sille kerran: "Nyt paikallasi Vilma, tai muuten joudut maneesiin työskentelemään!" Kun olin saanut Vilman putipuhtaaksi kavioita myöten, aloitin varustamisen. Ensin laitoin satulan, vyötä kiristäessa tamma nosteli päätään hampaat ilmaa napsien, mutta sain silti vyön kireäksi. Sitten laitoin rintaremmin ja naksautin pikalukolla kiinnii vyöhön. Suitsiessa ei mennyt minuuttiakaan, jonka jälkeen laitoin vielä kaikkiin jalkoihin suojat. Hain varastosta oman kypäräni, sekä puin takin alle palaturvaliivin, pellolla en nimittäin vielä luottanut tammaan täysin. Olihan se ollut minulla vasta parisen kuukautta. Otin samalla ratsastusfleece -loimen ja laitoin sen Vilmalle.

Talutettuani Vilman lumiselle pihamaalle, laskin jalustimet ja tarkistin vielä vyön. Nousin selkään vaivalloisesti, Vilma oli nimittäin sentin minua korkeampi, ja nousu oli aina minulle haastavaa. Päästyäni selkään lyhensin jalustimia reiän verran, jonka jälkeen annoin Vilmalle pohkeet lähteä talsimaan pellolle päin.

Pellolle ei ollut pitkä matka, vain kilometrin verran. Vilma oli oikein reippaalla tuulella, ja se meinasi lähteä raviin heti kun otin ohjat tuntumalle. Aloitin ravaamisenkin melkeinpä heti kun olin ohjatkin saanut tuntumalle. Vilma ravasi korvat hörössä eteen, ja meni aika hyvin eteen ja alas. Istuin harjoitusravissa, jotta sain kontrolloitua tamman menoa hieman. Se kun oli vauhdikas tänään. Tein suuria ympyröitä siellä täällä, ja meno olikin aika mukavaa. Ravi oli reipasta, ja tunsin kuinka tamma oli virtaa täynnä. Vaihdoin suuntaa, ja tein kevyessä ravissa pari tempoa. Tai oikeastaan Vilma meinasi laukata, ja tempot olivat suurta häsellystä.
Lopulta myönnyin ja annoin Vilmalle hellät laukkapohkeet. Vilmapas olikin jo valmiina, ja ampaisi täysillä matkaan. Menetin tamman kontrollin täysin, ja se laukkasi tuulispäänä eteenpäin. Sillä oli kuitenkin korvat hörössä, ja se nautti vauhdista. Tiesin ettei pidättäminen auttanut juuri mitään, joten rentouduin itsekkin satulassa ja annoin Vilman viedä meitä pitkin peltoa. Kun Vilma oli jo laukannu peltoa pitkin vaikka kuinka kauan, se alkoi korskua ja laukka hidastui pikkuhiljaa, silloin otin ohjat tuntumalle ja hidastin vauhdin raviin. Taputin Vilmaa sään alle ja kehuin sitä, vaikkei teko ollutkaan kovin miellyttävä. Tai olihan tämä ollut odotettavissa..
Ravasin vielä muutami kierroksia molempiin suuntiin, koska noin kovan vauhdin jälkeen oli pakko tehdä pitkä jäähdyttely näin talvisaikaan. Ravinkin jälkeen kävelimme ainakin neljä kierrosta suuren pellon ympäri, jonka jälkeen kävelimme tallille takaisin.

Talliin päästyämme riisuin Vilmalta kaikki kamat ja laitoin loimen päälle. Vilma oli todella hikinen, joten laitoin vielä fleecenkin alle verkkoloimen kuivattamaan. Tarjosin tammalle lämmintä vettä, ja sen juomisen ajan hoidin kaikki varusteet. Ripustin hikisen ratsiloimen kuivumaan loimitelineelle. Kävin kaatamassa vielä Vilman juomakuppiin lämmintä vettä, talvisin kun hevoset joivat huonommin. Kello lähestyi viittä, joten raahasin vielä tamman nenän alle kolme siivua hyvää heinää. Laitoin Vilman iltasapuskat valmiiksi ämpäriin karsinan eteen, joten iltatyöntekijöiden ei tarvinnut niitä enää sekoitella.

Sen tehtyäni lähdin mopollani kotia kohti.

talviterkuin,
Emily ja Vilmuli<3